keskiviikko 23. joulukuuta 2015

#24 Niinisalossa!

Oltiin Amin kanssa siis Niinisalossa leireilemässä viikon verran elokuun alussa. Oli aivan huikea kokemus, ja olinkin viimevuonna myös siellä, ilman omaa hevosta tosin. Jännitin vähän sitä että jaksaisiko Ami kahta pitkää tuntia päivittäin, maastossa kun saattoi vierähtää noin 2 tuntia matkoineen! Jännitin kuitenkin ihan turhaan, maastoon mentäessä viimisenäkin päivänä energiaa oli, ja paljon...


Saavuttiin Amin kanssa Niinisaloon jo sunnuntaina kuuden aikoihin, että oltaisiin siellä valmiina jo kun leiri alkaisi maanantaina. Kaikki muut leiriläiset olivat mulle tuttuja, oltiin viime kesänäkin samalla leirillä! Meitä oli yhteensä 4 leiriläistä joista 3 oli omat hevoset mukana. Oli ihanaa kun meidän kolmen hepat tuli loistavasti juttuun ja niistä tuli ihan parhaita kavereita ja ne saivatkin laiduntaa aina iltaisin tuntien jälkeen yhdessä! Sunnuntaina kun Pisko heppa omistajineen saapui, kävimme heppojen kanssa pienellä hölkkäily lenkillä maastossa. Käytiin tsekkaamassa harrasteen esteet sekä kahlailemassa, hepoilla ja meillä oli niin kivaa!

Amista ja Piskosta tuli viikon aikana parhaita kavereita :) Piskon omistajien blogiin pääset tästä linkistä!
Ensimmäisenä päivänä meillä oli heti aamulla tempokoe. Jokaisen piti siis yksitellen ratsastaa tietyssä ajassa 400 metrin lenkki ravissa sekä laukassa. Ravissa lenkki piti mennä vauhtia 200m/min, eli kahdessa minuutissa piti suoriutua takaisin. Päästiin aika hyvin tavoitteeseen, olisko meidän aika ollut joku 1.56 tai vastaavaa että ei kovin montaa sekuntia alle ihanneajan! Laukassa pitikin mennä hieman reippaammin, 400m/min, ja meille tuli kehuja, päästiin meinaan tasan minuuttiin! :D Olin ihan super ylpeä Amista, se lähti tosi hyvin pois muiden heppojen luota ja kuunteli mua!

Iltapäivällä meillä olikin sitten koulutunti. Veryteltiin hepat osaksi itse ja osaksi Hessun avustuksella. Ami oli ihan superhyvän tuntuinen! Se oli rento ja letkeä ja sen liikkeet tuntuivat tosi hyviltä. Hessulta saatiin vinkkiä ajoittaisen jännittyneisyyden poistamiseen ja muutenkin kaikkea pientä ohjetta meidän menoon, sekä paljon kehua varsinkin Amin liikkeistä ja työmoraalista. Niin ylpeä mun pikkutammasta!


Tiistai aamulla hypättiinkin sitten kentällä. Aluksi mentiin tosi paljon pitkiä puomisarjoja ja pieniä kavaletteja. Esteet pysyivät koko tunnin ajan suht pieninä, noin 50-70cm. Hypättiin kaikki kentällä olevat esteet yksittäisenä ja Ami oli kyllä hyvä! Vähän paremmin olisi voinut heti alusta alkaen reagoida pohkeeseen mutta muuten ei tainnut olla mitään erikoisempia ongelmia.. Eikun olipas! En meinannut saada Amia tulemaan vasemmassa laukassa alas esteeltä, en sitten millään! Onneksi sekin lopputuntia kohti parantui ja lopeteltiin hyvillä fiiliksillä.

Iltapäivällä koittikin se kauan odotettu ja jännitetty ensimmäinen maastoestetunti! Alkuun mentiin kaatuneen puunrungon yli ravissa ja laukassa, sitten harjoiteltiin kaarevalla uralla lähestymistä ja sen jälkeen suoristamista pienellä tukkikasalla. Jännitin tuntia jostain syystä aivan älyttömästi ja sen takia ne polvenkorkuisetkin esteet tuntuivat älyttömän isoilta ja leveiltä.. Ami kuitenkin hoiti homman kotiin! Yksi epämääräinen ohitus/kielto saatiin mutta sekin oli aivan mun oma vika koska en ollutyhtään perillä itsekään tilanteesta! Näiden jälkeen hypättiin makrolaatikoita, joilla katsotaan onko hevosesta kenttäratsuksi. Ja niiden perusteella Amista taitaa olla, hienosti ja taitavasti epätöimättä niistä ainakin yli mentiin! Hypättiin muutamaan kertaan kaikki pientä rataa johon kuuluivat esteet joita oltiin hypätty, molemmista suunnista. Tunnin lopuksi taidettiin käydä järven kautta! Jäi hyvä fiilis koska ongelmia ei ollut, Hessu kehui vaan Amia kovasti että on kuulemma ihan selvä kenttähevonen!


Keskiviikkona taas oli aamusti esteitä jotka sujui hyvin! Alkuun verkkailtiin taas kavaleteilla, sitten hypättiin n. 70 cm korkuista rataa. Saatiin suurimmaksi osaksi hyviä hyppyjä ja meno tuntui suht sujuvalta.

Iltapäivällä oli sitten taas maaston vuoro ja aloitettiin taas pienillä esteillä ja mentiin eilinen pikkurata, jonka jälkeen lähdettiin kiertämään harrasteen esteitä. Äiti ei ollut ideasta kovin innoissaan että lähden Amin kanssa maastareita hyppäämään, joten sovittiin Hessun ja äidin kanssa että hyppään kaiken mikä tuntuu hyvältä, ja Hessu sanoo heti jos luulee että jotain ongelmia tulisi jos hyppäisin. Ami kuitenkin loisti taas ja teki super hienoja hyppyjä! Hyppäsin kaikki muut esteet radalta paitsi 4-5 estettä jäi välistä koska mulla alkoi vuotaa nenästä ihan kauheasti verta ja yritin siinä sitten tyrehdyttää sitä, aluksi tuloksetta mutta onneksi sain sen loppumaan ennenkuin kaikki esteet oli hypätty että pääsin itsekkin hyppäämään! Loppu radankin hypyt sujuivat kivasti ja loppu tunnista mentiin ylös ja alashyppyjä tekemään, sekä bankettia. Alashypystä A oli aluksi vähän ihmeissään, mutta pienen rohkaisun ja vetohevosen kanssa nekin sujuivat tosi hienosti! Oltiin Hessun kanssa tosi yllättyneitä siitä miten hienosti Ami toimi maastossa ensikertalaiseksi. Tosin en tiedä onko sen edellinen omistaja tai joku Puolassa hypännyt maastoesteitä, mutta ainakaan mitään sellaista en ole kuullut! Sai kyllä olla niin ylpeä! Maastareilta tultiin taas järven kautta kotiin ja hepoille janojuomaa naamariin että palautuvat ja sitten kaikki illaksi laitumelle!


Torstai päivä aloitettiin ihanasti maastareilla, ja hypättiin harrasteen rataa pätkissä esim. ensimmäiset 1-5 estettä putkeen ja sen jälkeen pysähdyttiin odottamaan muita. Meillä sujui (taas kerran yllätysyllätys...) hyvin ja mulla oli niin hyvä fiilis! Mulla jäi viimevuonna semmoisesta tukkiokserista joku "kammo".. En uskaltanut hypätä sitä viimevuonnakaan ja nytkin jänistin sen ja sen seurauksena 3 seuraavaakin estettä.. Hups :D Loppuradan hyppäsin kuitenkin ihan normaalisti muiden mukana ja se sujui hyvin, mitänyt hyppäsin kerran väärät esteet mutta uusinta kerralla menin oikeat ja nekin sujui! Käytiin taas järvessä käppäilemässä ennen tallille menoa. Olen niin yllättynyt miten Ami meni niin helposti veteen.. Edellisen omistajan mukaan sitä ei saanut veteen millään ja kotonakin se kiertää kaikki vesilammikot kaukaa ja kauhean työn saa tehdä että se edes lähelle menee.. Ehkä Ami oli vaan niin rakastunut Piskoon että meni sen perässä minne vaan, kuka tietää...


Iltapäivällä lähdettiin heposten kanssa ilman satuloita uintiretkelle! Oli ihan superkiva matka kun mentiin rennosti askellajeja vähän ja oli tosi hyvä tunnelma ja kaikki tuntui sujuvan. Uimaankin kaikki hepat meni hienosti ja Ami meni oikein kunnolla uimaan asti! En ole ollut kuin kerran tätä aikaisempaa uittamassa hevosia ja se eka kertakin oli viimevuonna Niinisalossa.. Kaikilla oli niin hauskaa, naurettiin aivan älyttömästi! Onneksi yhden leiriläisen isä pääsi meidän mukaan ottamaan kuvia niin saatiin ihania muistoja myös uintiretkeltä!



Perjantaina olikin koko viikon huipentuma, eli yhden päivän kenttäkisat leirikisoina! Aamulla mentiin alkuviikosta reenattu koulurata sekä esterata ja iltapäivällä lähdettiin maastoon. Koulurata meni ihan okei kivasti, ei mitenkään loistavasti, mutta ei huonostikkaan! Rentoutta ja rehellisempää peräänantoa olisin kaivannut, mutta Ami oli sitä mieltä että jos hän on hypännyt viimeiset kolme päivää putkeen, on ihan fine mennä niinkuin ei olisi kuullut ikinä sanaa kouluratsastus, rentous tai peräänanto... Saatiin kuitenkin 63% johon olin tosi tyytyväinen ja saatiinkin parhaat prosentit meidän leiriläisistä.

Koulun jälkeen käytiin nopeasti tallissa vaihtamassa varusteet ja siitä äkkiä ottamaan muutamat hypyt alle ennen estesuoritusta. Hiukan jännitti, koska hypättiin nyt ekaa kertaa kokonainen 80cm korkuinen rata! Rata oli hyvä, tasainen ja virhepisteetön! Olisin kaivannut hieman nopeampaa reagointia pohkeeseen, mutta siitä huolimatta rata meni oikein kivasti ja taas sai olla tyytyväinen sekä itseensä että hevoseensa!


Iltapäivällä oli vuorossa maasto-osuus! Ajateltiin heppojen olevan väsyneitä jo rankasta viikosta, mutta kaikki lähtivät kyllä tosi reippaina kohti maastareita. Itse hyppäsin heti alussa sen pienen radan mitä hypättiin ekoina päivinä, koska en ollut hypännyt kaikkia harrasteen radan esteitä niin en uskaltanut lähteä koittamaan onneani. Meidän rata meni kivasti, muistin sekä sen mitä mun piti hypätä että muistin vielä tukea Amiakin ja ratsastaa! Kun muut olivat hypänneet harrasteen radan hyppäsimme vielä harrasteen verryttelyesteitä. Ami päätti ottaa viikon ensimmäisen kunnon kiellon ja aivan puskista ihan juureen ja mitäpä muutakaan siinä olisin voinut kuin tippua. Pää ensimmäisenä liu´uin alas ja kyllähän se pää vähän tärähti mutta ei sattunut mihinkään! Takaisin vaan kyytiin ja uutta yritystä. Otettiin samalle esteelle vielä muutama kielto ennen kuin päästiin yli, mutta kuitenkin päästiin! Oli tosi outoa että Ami sillälailla kielsi juurikin sille esteelle, koska siinä ei tosiaan ollut mitään ihmeellistä.. No aina ei voi tietää mitä noiden otusten päässä liikkuu!




Rohkastuin sitten sanomaan että haluaisin hypätä ne harrasteen esteet jotka multa jäi eilen hyppäämättä ja Hessulle se sopi joten lähdettiin niiden suuntaan. Hyppäsin aluksi sianselän sekä muurin, ja sen jälkeen hyppäsin ne vielä sarjana. Molemmat sujui hyvin ilman kyttäystä! Hessu kysyi meinaanko hypätä tukkiokseria ja siinä emmen tosi kauan että mitä sanoin! Onneksi kaikki leiriläiset tukivat, kannustivat ja pikkuisen painostivatkin hyppäämään sen ja samalla hetkellä huomasinkin jo kääntäväni hevosen kohti estettä ja sitten oltiinkin jo hyppäämässä sen yli! Wou, se fiilis oli aivan huikea kun voitit omat pelkosi ja hyppäsit omalla hevosellasi sen esteen, mitä et edellisenä vuonna suostunut hyppäämään edes kokeneella tuntihepalla! Hypättiin vielä tosi pelottava risueste, jota en myöskään aluksi meinannut uskaltaa hypätä, mutta onneksi hyppäsin koska sen jälkeen oli niin voittajafiilis ettei tosikaan! Viimeistään sen hypyn jälkeen olin niin onnellinen ja ylpeä sekä minusta että Amista kuin vain voi olla! Muut hyppäsi muutamia isompia esteitä jonka jälkeen käytiin taas kahlailemassa ennen tallille menoa.


Tukkiokseri

Risueste
Oli niin ihana viikko hyvien tyyppien kanssa että eihän sieltä olisi millään malttanut lähteä! Syötiin vielä leiriläisten ja Hessun kerken mun tippumiskakkua ennen lähtöä ja muuten vain siivoiltiin sekä omia että heppojen tavaroita ennen kyytien tuloa. Meidän kaikkien kyydit tuli illalla onneksi suht samoihin aikoihin, ettei ketään kaveruksista joutunut jäämään talliin yksin. Lastaukset sujui meidän osalta kaikinpuolin hyvin ja matka kotia kohti sai alkaa. Itse tulin poikaystäväni kanssa eri kyydillä kuin Ami, ja jäin vielä keräilemään viimeiset tavarat kasaan kun isä starttasi Amin kanssa pihasta, Kun oltiin kotona, purettiin heppa ulos laitumelle ja tavarat autosta paikoilleen ja sitten oltiinkin valmiita!

Kirjoitin osan tekstistä elokuun alussa, osan vasta tänään joten ihan jokaista pientä yksityiskohtaa en välttämättä muista, mutta yritin mahdollisimman laajasti ja kattavasti kertoilla meidän viikosta Niinisalossa! Yritetään päästä Amin kanssa Niinisaloon treenailemaan keväällä, josko muutaman vuoden sisällä startattaisiin jo ensimmäiset kenttäkisat! Toiveita, haaveita ja tavoitteita saa aina olla ja niitä kohti pyritään menemään. Ensikesää odotellessa! Pakko laittaa vielä tähän alle muutama fiilistely kuva Niinisalon viikolta! Kertokaa jos teille löytyy jotain lempikuvaa postauksesta?






2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Varmasti on ollu kivaa leirillä, näyttää ainaki siltä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo meillä oli kyllä tosi kivaa, toivottavasti pian päästään uusiksi!

      Poista