tiistai 19. toukokuuta 2015

#19 Huimia harppauksia eteenpäin


Heippa! Nyt täällä kirjoittelee tosi iloinen ja onnellinen hevosenomistaja! Meillä on amin kanssa viikon ajan mennyt hommat oikeastaan enemmän kuin putkeen. Kehittymistä on selkeästi tapahtunut ja hymy on ainakin ratsastajalla herkässä.

Pohkeenväistöt ovat olleet meille tosi vaikeita alusta lähtien. Nyt olen muutamalla harjoittelukerralla ottanut gramaanit roikkumaan mukaan jotta saan kontrollin takaisin, ennenkuin homma menee överiksi. Pelkkä niiden mukana olo on tasoittanut jo menoa, ja ne ovatkin saaneet roikkua löysällä oikeastaan kokoajan. Amilla on ollut tapana vastustella reippaasti monella tapaa väistöissä mutta eilen tein sekä käynnissä että ravissa väistöjä, ilman yhtäkään isompaa kiukkukohtausta!  Satunnaisesti pää vielä nousee taivaisiin, mutta ahkeraa treeniä vaan, vielä me noustaan!

Laukanvaihdot on toinen juttu mitä ollaan viikon aikana hiottu paljon. Eilen huomasin että ne sujuvat jo aika kivuttomasti suoralla uralla, ja muutaman kerran saatiin hyvät vaihdot myös lävistäjällä. Aluksi A vaihtoi laukan herkästi raviaskeleen tai epämääräisen pompun kautta, mutta nyt ne vaihtuvat jo aika siististi!

Vastalaukka on kolmas missä ollaan kuukauden sisällä päästy eteenpäin todella paljon. Aluksi harjoiteltiin vain pitkillä sivuilla, pikkuhiljaa siirryttiin todellatodella loiviin lamakaariin, ja nyt päästään jo hieman jyrkempää kaarta hyvässä tasapainossa pieniä pätkiä ilman että laukka vaihtuu! Pikkuhiljaa hyvä tulee!

Muutenkin tehtäviin ollaan saatu tasaisuutta ja tietunlaista rutiinia ja varmuutta, mikä tuntuu todella hyvältä! Jossain kohtaa oli sellainen kevätmasennus, ja tuntui, ettei me Amin kanssa kehitytä ikinä mihinkään. Olin katsomassa ja kuvaamassa koulukilpailuja helatorstaina, ja siellä katsoin yhden B ja yhden A ohjelman ja päätin harjoitella niitä tehtäviä myös kotona. Ja kas kummaa, kun keskityin ja vaadein, saatiin tehtyi kaikki radoissa olevat tehtävät! Eivät ne varmasti täydellisesti menneet ja parantamisen varaa on roimasti, mutta tämä oli mulle hyvä herätys, että hei, meistä on siihen kunhan vain tarpeeksi yritetään ja harjoitellaan. Virheistä ja kantapään kautta oppii!


Kuvissa A poseeraa uuden riimunsa kanssa, joka on ostettu kesän kisoja varten! Ja ollaan me ehkä vähän alettu valmistautua tulevaan kesätyöhönkin, joka häämöttää vain reilu kahden ja puolen viikon päässä... Hurjaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti